Mirjam Virtanen toteaa väitöskirjansa yhteenvedossa tutkiessaan opettajan emotionaalista kompetenssia, että ”Opettajan ammattitaidon kehittymisen kannalta olennaista olisi, ettäopettaja oppisi kohtaamaan itsensa ja omat tunteensa. Hantä tulisi rohkaista kohtaamaan ihmiset tyonsäkeskelläkiirettä. Keskeinen taito opettajalle olisi kyky pysahtya toisen luo, lukea taman non-verbaalisia viestejäja pyrkiäaidosti kuulemaan ja ymmartamaan, mita toisella on sanottavanaan. Olisiko aika antaa kaiken tietavalle, kaiken osaavalle, kaiken ehtivalle ja kaiken jaksavalle opettajalle mahdollisuus kehittää sydamen viisautta?” (2013, s.227)
Vielä meillä Suomessa kuitenkin jätetään suuremmalta osin tämä mahdollisuus kehittää sydämen viisautta opettajalle itselleen. Tämä tuntuu hurjalta varsinkin, kun samaan aikaan saamme tutkimustuloksia, miten isossa roolissa opettajan lämminhenkisyys ja sydämen viisaus ovat. Itä-Suomen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Turun yliopiston Alkuportaat-seurantatutkimuksessa on huomattu, että opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksella ja lämminhenkisyydellä on enemmän vaikutusta oppimistuloksiin kuin esimerkiksi opetuksen rakenteellisilla tekijöillä, kuten oppimateriaaleilla tai luokkakoolla.
Lämminhenkisyyden tai sydämen viisauden kehittäminen lähtee tunne- ja tietoisuustaidoista ja siitä, että opettajalla on mahdollisuus ensin kehittää näitä taitoja itsessään, että hänellä on kyky ensin pysähtyä oman itsensä ääreen ja oppia lukemaan oman itsensä viestejä ja pyrkiä aidosti kuulemaan ja ymmärtämään oma äänensä, mitä niillä omilla tunteilla ja sydämellä on sanottavaa ja kehittää itsemyötätuntotaitojaan. Sen jälkeen on helpompaa myös pysähtyä toisen luo.
Pysähtyminen ei ole helppoa, varsinkaan emotionaalisesti latautuneissa tilanteissa ja opettajan työpäivän aikana, jolloin ei välttämättä ehdi edes vessassa käydä, ennen kuin tunnit ovat ohi. Miten voisi oppia pysähtymään niin, että siitä tulee automaattista? Yksi parhaista keinoista on käyttää avuksi tietoisuustaitoja. Tietoisuustaitojen harjoittelu on oivallinen työkalu, jolla ladata akkuja ja harjoitella pysähtymistä ja kehittää myötätuntoa itseä ja muita kohtaan.
Syyskuun haaste kaikille meille opettajille voisikin olla pysähtymisen harjoittelu. Siihen on avuksi oivana työkaluna STOP. Stop on akronyymi. S tarkoittaa pysähtymistä tässä hetkessä, Stop. T tarkoittaa ”tuo huomio hengitykseen” eli voit hengittää tietoisesti kerran syvään. O tarkoittaa ”ole tietoinen tästä hetkestä” eli tuodaan huomio tähän hetkeen kuten kehoon, tunteisiin tai mieleen. Mitä koen tässä hetkessä, mitä kehossani tapahtuu, mitä tunnen juuri nyt, mitä ajattelen juuri nyt? P tarkoittaa ”palaa tekemiseen” eli voit palata lyhyen pysähtymisen jälkeen siihen mitä olit tekemässä. Voit tehdä STOP-harjoituksen 5 minuutin harjoituksena tai vaikka vain minuutin versiona.
Lempeitä pysähtymisen hetkiä syksyysi,
Hanne